Yrittäjä voi olla työsuhteessa silloin, kun työn tekemisen todelliset ehdot täyttävät työsuhteen tunnusmerkit. Pelkkä Y-tunnus, laskutuspalvelun käyttö tai sopimukseen kirjoitettu sana “yrittäjä” ei yksin ratkaise asiaa.

Jos työ tehdään käytännössä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, henkilökohtaisesti, korvausta vastaan ja työn teettäjän lukuun, kyse voi olla työsuhteesta eikä aidosta yrittäjyydestä. Työsuhteen tunnusmerkkien täyttyessä työlainsäädäntö tulee sovellettavaksi riippumatta siitä, miksi osapuolet ovat suhdetta nimittäneet.

Rajanveto yrittäjän ja työntekijän välillä on tärkeä, koska sillä on vaikutusta esimerkiksi palkkaan, työaikaan, vuosilomaan, sairausajan palkkaan, vakuutuksiin, verotukseen ja työnantajan velvollisuuksiin. Jos yrittäjäksi kutsuttu henkilö onkin todellisuudessa työntekijä, työn teettäjälle voi syntyä työnantajavelvoitteita ja työn suorittajalle työntekijän oikeuksia.

Mitä työsuhde tarkoittaa?

Työsuhde tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö tekee työtä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työsuhteen arvioinnissa ei katsota vain sopimuksen otsikkoa, vaan kokonaisuutta: miten työstä on sovittu, kuka päättää työn tekemisen tavasta, kuka kantaa taloudellisen riskin ja millaisissa olosuhteissa työtä tehdään.

Työsuhteen perustunnusmerkkejä ovat työn tekeminen henkilökohtaisesti, työn tekeminen toiselle, työn tekeminen työnantajan lukuun, vastikkeellisuus sekä työnantajan johto ja valvonta. Jos nämä tunnusmerkit täyttyvät, kyse voi olla työsuhteesta, vaikka työn suorittaja laskuttaisi työnsä yrityksen kautta.

Y-tunnus ei automaattisesti tee henkilöstä yrittäjää

Yrittäjällä voi olla Y-tunnus, oma yritys, laskutuspalvelu tai toiminimi, mutta ne eivät yksin ratkaise, onko työ oikeudellisesti yrittäjätyötä vai työsuhteista työtä. Verohallinnon mukaan työ- ja toimeksiantosuhteen rajanvedossa huomioidaan sekä muodollisia että tosiasiallisia tunnusmerkkejä. Muodollisia tunnusmerkkejä voivat olla esimerkiksi yritystoiminnan rekisteröinnit, mutta tosiasialliset tunnusmerkit liittyvät siihen, miten työtä käytännössä tehdään.

Tämä tarkoittaa, että työn todellinen luonne ratkaisee. Jos henkilö näyttää paperilla yrittäjältä, mutta tekee työtä käytännössä samalla tavalla kuin yrityksen työntekijät, tilanne voi olla ongelmallinen. Esimerkiksi jatkuva työ yhdelle toimeksiantajalle, työnantajan määräämät työajat ja vähäinen mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen voivat viitata työsuhteeseen.

Työn johto ja valvonta on keskeinen tunnusmerkki

Yksi tärkeimmistä merkeistä työsuhteesta on työn teettäjän johto ja valvonta. Tämä tarkoittaa sitä, että työn teettäjä määrää tai ohjaa olennaisesti, milloin, missä ja miten työ tehdään. Työsuhteessa työntekijä toimii työnantajan ohjeiden mukaan ja työnantajalla on oikeus valvoa työn tekemistä.

Aito yrittäjä puolestaan toimii yleensä itsenäisemmin. Hän voi usein päättää työmenetelmistä, aikatauluista, hinnoittelusta ja siitä, miten työ toteutetaan. Toki myös yrittäjälle voidaan antaa tilaajan vaatimuksia ja projektikohtaisia ohjeita, mutta jos ohjaus muistuttaa käytännössä työnantajan määräysvaltaa, kyse voi olla työsuhteen tunnusmerkistä.

Yrittäjä voi olla työsuhteessa, jos työ tehdään henkilökohtaisesti

Työsuhteessa työntekijä sitoutuu tekemään työn henkilökohtaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei hän voi vapaasti lähettää ketä tahansa toista henkilöä tekemään työtä puolestaan. Jos toimeksiantaja edellyttää juuri tietyn henkilön työpanosta, tämä voi viitata työsuhteeseen.

Yrittäjäasemaa puoltaa usein se, että yritys voi käyttää työn tekemiseen omia työntekijöitään, alihankkijoitaan tai sijaisiaan. Jos toimeksianto ostetaan yritykseltä eikä tietyn henkilön henkilökohtaiselta työpanokselta, kyse on todennäköisemmin yrittäjätoiminnasta.

Vain yksi asiakas voi viitata työsuhteen kaltaiseen tilanteeseen

Jos yrittäjä tekee jatkuvasti työtä vain yhdelle toimeksiantajalle, tilannetta voidaan arvioida tarkemmin. Yhden asiakkaan varassa toimiminen ei automaattisesti tarkoita työsuhdetta, mutta se voi olla yksi merkki taloudellisesta riippuvuudesta ja työsuhteen kaltaisesta asemasta.

Aitoon yrittäjyyteen liittyy usein mahdollisuus hankkia useita asiakkaita, määritellä omia palveluita ja kantaa liiketoiminnan riskiä. Jos toimeksiantaja estää työn tekemisen muille tai käytännössä sitoo henkilön täyspäiväisesti omaan toimintaansa, tilanne alkaa muistuttaa enemmän työsuhdetta kuin itsenäistä yrittäjyyttä. Työsuojeluhallinnon ohjeissa todetaan, että esimerkiksi työaikojen ilmoittaminen ja töiden tekemisen estäminen muille voivat viitata työntekijän asemaan.

Kuka kantaa taloudellisen riskin?

Yrittäjyyteen kuuluu yleensä taloudellinen riski. Yrittäjä hinnoittelee työnsä, vastaa kuluistaan, hankkii työvälineensä, maksaa vakuutuksia ja kantaa riskin siitä, riittääkö asiakkaita. Jos työ epäonnistuu, asiakas ei maksa tai kustannukset nousevat, vaikutus kohdistuu yrittäjään.

Työsuhteessa työntekijä saa yleensä palkkaa tehdystä työstä riippumatta siitä, miten työnantajan liiketoiminta onnistuu. Jos työn suorittaja ei kanna käytännössä lainkaan yrittäjäriskiä, ei päätä hinnoittelusta eikä voi vaikuttaa työn kannattavuuteen, kyse voi olla enemmän työsuhteen kaltaisesta järjestelystä.

Työvälineet, työtila ja materiaalit voivat vaikuttaa arvioon

Työsuhteen ja yrittäjyyden rajaa arvioitaessa voidaan huomioida myös se, kenen välineillä ja tiloissa työ tehdään. Jos työn teettäjä tarjoaa työvälineet, työtilat, järjestelmät, työvaatteet ja muut resurssit samalla tavalla kuin työntekijöilleen, tämä voi tukea työsuhteen tulkintaa.

Yrittäjä taas käyttää usein omia työvälineitään, vastaa omista järjestelmistään ja sisällyttää nämä kulut hinnoitteluunsa. Tämäkään ei yksin ratkaise asiaa, mutta se on osa kokonaisarviointia. Esimerkiksi asiantuntijatyössä tilaajan järjestelmien käyttäminen voi olla normaalia tietoturvan tai projektinhallinnan vuoksi, mutta jos kaikki muutkin ehdot muistuttavat työsuhdetta, asiaa kannattaa arvioida tarkemmin.

Kevytyrittäjä voi olla työsuhteessa

Kevytyrittäjyys ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi aina yrittäjä työoikeudellisessa mielessä. Kevytyrittäjä voi laskuttaa työnsä laskutuspalvelun kautta, mutta jos työn tekemisen ehdot täyttävät työsuhteen tunnusmerkit, kyse voi silti olla työsuhteesta.

Tämä on tärkeää esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö tekee säännöllisesti vuoroja yritykselle, noudattaa yrityksen määräämiä työaikoja, käyttää yrityksen välineitä ja tekee samaa työtä kuin yrityksen työntekijät. Tällöin laskutustapa ei välttämättä muuta työn todellista luonnetta.

Sopimus ei yksin ratkaise asiaa

Yritykset voivat tehdä toimeksiantosopimuksia, alihankintasopimuksia ja konsulttisopimuksia. Nämä sopimukset ovat täysin normaaleja yritysten välisessä toiminnassa. Ongelma syntyy, jos sopimuksen nimi ei vastaa työn todellista sisältöä.

Jos sopimuksessa lukee, että henkilö on yrittäjä, mutta käytännössä hänellä ei ole yrittäjän itsenäisyyttä, riskiä tai päätösvaltaa, viranomainen tai tuomioistuin voi arvioida suhteen toisin. Työsuhteen tunnusmerkit ovat pakottavaa oikeutta, eli osapuolet eivät voi vapaasti sopia työsuhdetta pois, jos tosiasialliset edellytykset täyttyvät.

Esimerkkejä tilanteista, joissa yrittäjä voi olla työsuhteessa

Yrittäjän asema voi alkaa muistuttaa työsuhdetta esimerkiksi silloin, kun hän tekee työtä vain yhdelle yritykselle, noudattaa tämän määräämiä työvuoroja ja toimii käytännössä osana yrityksen normaalia henkilöstöä. Sama voi koskea tilannetta, jossa henkilö ei saa itse päättää hinnoittelustaan, ei voi hankkia sijaisia eikä saa tehdä vastaavaa työtä muille asiakkaille.

Toisaalta yrittäjäasema on vahvempi, jos henkilöllä on useita asiakkaita, oma hinnoittelu, omat työvälineet, mahdollisuus käyttää apulaisia, selkeä toimeksiantosopimus ja todellinen taloudellinen riski. Tällöin kyse on todennäköisemmin itsenäisestä yritystoiminnasta.

Miksi rajanveto on tärkeä?

Rajanveto on tärkeä, koska työsuhteessa työntekijälle kuuluvat työntekijän oikeudet ja työnantajalle työnantajan velvollisuudet. Näitä voivat olla esimerkiksi työaikalain noudattaminen, vuosiloma, sairausajan palkka, työterveyshuolto, tapaturmavakuutus ja eläkevakuuttaminen oikealla tavalla. Työsuojeluhallinnon mukaan työntekijän oikeuksiin voivat kuulua esimerkiksi palkallinen vuosiloma, palkallinen sairausloma, ylityökorvaukset, työterveyshuolto ja tapaturmavakuutus.

Jos yrittäjäksi merkitty henkilö todetaan jälkikäteen työntekijäksi, seuraukset voivat olla merkittäviä. Työn teettäjälle voi tulla maksettavaksi palkkoja, lomakorvauksia, sivukuluja tai muita velvoitteita. Työn suorittajalle taas voi syntyä oikeus sellaisiin etuuksiin, joita hänelle ei ole aiemmin annettu.

Mitä tehdä, jos oma asema on epäselvä?

Jos yrittäjä tai toimeksiantaja ei ole varma, onko kyse yrittäjyydestä vai työsuhteesta, tilannetta kannattaa arvioida kokonaisuutena. Tärkeää on katsoa työn todellisia ehtoja eikä pelkkää sopimuksen nimeä. Kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: kuka päättää työajoista, kuka määrää työn tekemisen tavan, voiko työtä tehdä muille, voiko sijaisen hankkia ja kuka kantaa taloudellisen riskin.

Epäselvässä tilanteessa kannattaa hakea neuvoa esimerkiksi työsuojeluviranomaiselta, kirjanpitäjältä, juristilta, ammattiliitolta tai yrittäjäjärjestöltä. Työn teettäjän kannattaa puolestaan varmistaa, että toimeksiantosopimus ja käytännön työskentely vastaavat toisiaan.

Milloin yrittäjä on työsuhteessa – Yhteenveto

Yrittäjä voi olla työsuhteessa, jos työn tekemisen todelliset olosuhteet täyttävät työsuhteen tunnusmerkit. Ratkaisevaa ei ole pelkkä Y-tunnus, laskutuspalvelu tai sopimuksen nimi, vaan se, miten työtä käytännössä tehdään. Jos työ tehdään henkilökohtaisesti, korvausta vastaan, työn teettäjän lukuun ja tämän johdon sekä valvonnan alaisena, kyse voi olla työsuhteesta.

Aito yrittäjyys näkyy yleensä itsenäisyytenä, omana hinnoitteluna, useampina asiakkaina, taloudellisena riskinä ja mahdollisuutena järjestää työ omalla tavalla. Jos nämä piirteet puuttuvat ja työ muistuttaa tavallista palkkatyötä, asia kannattaa selvittää ajoissa. Työsuhteen ja yrittäjyyden rajanveto vaikuttaa merkittävästi sekä työn tekijän oikeuksiin että työn teettäjän velvollisuuksiin.